Luoteis-Uusimaassa oli 17.9.2019 Länsi-Uusimaan metsänhoitoyhdistyksen Ari Lindholmin kestoselitys Vanjärven koulun ja päiväkodin lähimetsän aukkohakkuusta.

Selityksen rungoksi oli nyt haettu turvallisuus syyt. Selitys ontuu pahasti ja ilmeisesti suurin syy oli se, että on taas ihanaa kun päästään aukkohakkaamaan, kun metsää sentään oli. Jos metsä olisi ollut vaarallinen, niin viime vuosina raivonneet myrskyt olisivat jo kaataneet koko metsikön.

Jos turvallisuutta olisi haettu normaalilla tavalla, olisi metsään pantu metsuri, joka olisi kaatanut huolta aiheuttaneet puut ja lähimetsä olisi säästynyt ilman raiskiota. Nykyisellä katsannolla metsähoitoyhdistys näkee kaikki yli 60-vuotiaat puut huonokuntoisina ja hakkuukypsinä, eli ”poikki ja pinoon”.  Metsänhoitoyhdistyksen kannan mielestä varmaan esim. Nuuksion Kansallispuisto olisi hakkuukypsä ja erittäin vaarallinen paikka ihmisille puuston suhteen. Siellähän on jopa yli 100 – vuotiasta puustoa, näin ollen sinne pitäisi metsähoitoyhdistyksen näkemyksen mukaan estää pääsy ja kieltää marjojen ja sienien poiminta, kunnes se olisi aukkohakattu.

On oikeastaan melko ihmeellistä että kuntaan on palkattu alan ammattilaisia insinöörejä, arkkitehtejä ja jopa puutarhureita töihin, eikä kumminkaan heillä ei ole aikaa, eikä ilmeisesti tahtoakaan katsoa kunnan omaisuuden perään vaan tehtävä on annettu erikseen kuntaa laskuttavalle metsänhoitoyhdistykselle ja jälki on sen mukaista.

Muidenkin koulujen lähimetsät ovat vaaravyöhykkeellä. Otalammen koulun lähimetsä on iäkästä ja todennäköisesti kelpaisi sellaisenaan Metso-ohjelmaan, jonka mukaan maanomistaja, siis kunta, saa korvauksen metsästään ja metsä jää pystyyn. Kuitenkin havaintojen mukaan Metsäliitto on käynyt jo merkitsemässä aluetta ja seurauksena lienee usean hehtaarin aukkohakkuu Otalammen keskeisimmällä alueella. Kyläläiset ovat rakentaneet koulun lähimetsään luontoeskarilaisille ja koululaisille laavun joka nyt jäänee aukkoon ja josta sitten on hienoa katsella aukkohakkuu jälkeä.

Vanjärven koulun metsikkö monimuotoisena luonto-opetuskohteena on nyt menetetty. Jos koulujen liepeillä tapahtuneista aukkohakkuista jotain rakentavaa hakee, niin ehkä tulevat sukupolvet näin näkevät mitä sellunkeittosukupolvi saa aikaan ja sitten kun he ovat kuusikymppisiä he voivat käydä Vanjärven koulumetsikköä katsomassa ja muistelemassa kuinka ”Ari Lindholm-setä opetti, hyvänä eleenä, meille metsän istutusta”.

Tapio Rautavaara lauloi aikanaan kolmenkonstin timpermannista ”poikki – halki – pinoon”. Kunnan palkkaamasta metsähoitoyhdistyksen voidaan todeta, että se on vielä enemmän yksinkertaistetun menettelyn kannalla – ”poikki ja pinoon”.

Pentti Pulkkinen