Eläkkeelle jääminen on yksi isoimmista muutoksista elämässä. Osalle se on yhden merkityksellisen
aikakauden loppu, joka vaatii pitkää sopeutumisaikaa, toisille pitkään odotettu asia ja loput
uiskentelevat näiden ääripäiden välillä. Yhtä kaikki, jokaiselle se merkitsee aivan valtavaa mullistusta,
joka vaikuttaa toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin ja vapaa-aikaan.
Eläkkeellä oleminen ei ole lomailua, vaan arki tulee aina kaikille vastaan. Eikä se arki ikävä kyllä aina
ole toivottu. Samalla kun tulot tippuvat siirtyessä työelämän rattaista pois, usein myös terveysmenot
alkavat lisääntyä eikä ole enää työterveyspalveluiden piirissä. Kaikilla ei ole laajaa sosiaalista
verkostoa eikä välttämättä yhtäkään ihmistä lähellä, kenen kanssa voisi tehdä mielekkäitä asioita –
elää elämisen arvoista elämää.
Ihmisten tulee voida luottaa, että heistä pidetään huolta eläkeiässä. Ikäihmisten palveluiden tulee
olla laadukkaita ja ennen kaikkea pitää olla pääsy palveluiden piiriin. Pitää satsata siihen, ettei
eläkkeelle jääminen tarkoita yksin jäämistä.
On tosi tärkeää panostaa lapsiin ja nuoriin, mutta ikääntyneempiä ei saa unohtaa. Olen huolissani
siitä, ettei ikääntyneillä ole riittävästi äänitorvia. Ihmisiä, jotka pitäisivät heidän puoliaan. Ihmisiä,
jotka taistelisivat heidän etujen puolesta.
Haluan, että jokainen voisi luottaa hyvään vanhuuteen eikä vähiten meillä Vihdissä. Miksi emme
tähtäisi siihen, että juuri meidän kunnassamme voisi viettää Suomen onnellisinta vanhuutta?
Satu Sandell, eläkeneuvontapäällikkö, kuntavaaliehdokas
Viimeisimmät kommentit