Meidän äiti oli pienyrittäjä 90-luvun Helsingissä. Laman keskellä ja sen jälkimainingeissa hän työllisti lähes 10 henkeä ja huolehti yksinhuoltajana neljästä lapsestaan.
Siihen aikaan rakkautta osoitettiin käymällä töissä ”hinnalla millä hyvänsä”. Muistan, kuinka hän tuli myöhään kotiin, uupuneena. Hänen iltapalansa koostui yleensä vain Sun-Maid-rusinoista. Viikonloput hän vietti töissä. Meidät lapset hän vei Tapiolan uimahalliin tai Stadikalle eväät mukana koko päiväksi. Minä valvoin pikkuveljiäni. Hänen uhraustensa myötä me lapset emme jääneet mistään paitsi.
Kun uutisissa kerrotaan konkursseista, me 90-luvun yrittäjien lapset tiedämme, mitä se tarkoittaa. Se ei ole vain työttömyyttä – se on traumaa ja velkavankeutta. Epäonnistuneita yrittäjiä syytetään riskin ottamisesta, mutta eihän työpaikkansa menettäneille työntekijöille sanota, että mitäpäs menivät palkansaajiksi.
Miksi pk-yrittäjät unohtuvat?
Vaalilupauksissa puhutaan yritysten houkuttelusta Vihtiin. Usein tällä tarkoitetaan suuria kansainvälisiä yrityksiä, kuten Microsoftia. Mutta suuryritykset saavat verohelpotuksia eivätkä välttämättä luo merkittävästi paikallisia työpaikkoja – saatikka kanna vastuuta yhteisöstä saamiaan etuja vastaavasti.
Samaan aikaan pk-yrittäjät, jotka työllistävät noin 60 % yksityisen sektorin työntekijöistä Suomessa, jäävät keskustelun ulkopuolelle. Tilastollisesti yli 93 % pk-yrityksistä on pieniä, yleensä alle 10 henkeä työllistäviä yrityksiä, joilla ei ole suuryritysten resursseja tai tukiverkkoja.
Miksi?
Pk- ja yksinyrittäjät ovat moninainen ja vaikeasti lokeroitava joukko. He harvemmin kuuluvat etujärjestöihin – esimerkiksi Suomen Yrittäjiin kuuluu vain noin viidennes kaikista yrittäjistä. Usein kysytään, mikseivät suomalaiset pienyrittäjät tavoittele kasvua kansainvälisille markkinoille. Ehkä siksi, että jo arjessa pärjääminen on tarpeeksi raskasta – puhumattakaan lainatakauksista ja riskeistä.
Katsokaa vain ympärillenne: Nummelassa on paljon tyhjiä liike- ja tuotantotiloja. Ne ovat seisseet tyhjillään jopa vuosia – eikä tilanteeseen näytä tulevan muutosta. Tämä kertoo jotain. Ehkä se kertoo välinpitämättömyydestä.
Pienyrittäjät ovat kunnan elinvoiman sydän.
He mahdollistavat palvelut ja tapahtumat. Ilman heitä Vihti kuihtuu – eikä kukaan halua asua näivettyneessä kunnassa.
Milloin pienyrittäjältä on viimeksi kysytty: Miten sinä jaksat?
Nykyinen oikeistopolitiikka puhuu yrittäjyydestä, mutta sen toimet hyödyntävät lähinnä vain suuria yrityksiä. Veroratkaisut ja kuluttajiin osuvat leikkaukset ovat heikentäneet suomalaisten pk-yritysten toimintaedellytyksiä. Pienyrittäjät tarvitsevat ennakoitavuutta ja asiakkaita, jotka voivat luottaa omaan talouteensa.
Nykyisten pienyrittäjien toimintaympäristön parantaminen on edellytys myös uusille yrityksille. Rohkeus ja luovuus yrittämisessä edellyttävät myös turvaverkkoa ja asennetta, jossa epäonnistuminen ei johda häpeään ja syrjäytymiseen, vaan mahdollistaa uuden alun.
Haluammeko Vihtiin läpikulku-taajaman, jossa on vain suuria ketjuliikkeitä, vai omaleimaisen ja elävän keskustan, jossa myös paikalliset yritykset voivat menestyä?
Nyt on aika päättää.
Viimeisimmät kommentit